Matkapäiväkirja: Erasmus+ -ryhmäliikkuvuus Waterford, Irlanti

Erasmus+ -vierailu Irlantiin Waterfordiin syksyllä 2025

Sunnuntai 4.10.2025

Lensimme lauantai-iltana Kajaanista Helsinkiin. Heräsin hotellihuoneessa kello viisi aamulla. Täytyi kiirehtiä, jotta ehtisimme hyvissä ajoin hotellin aamupalalle. Siellä tankkasin mahan täyteen pitkää päivää varten. Lento oli  noin 2.5 tuntia pitkä ja Helsinki-Dublin aikavaihdoksen takia päivämme oli 26 tuntia pitkä. Saavuttuamme Dubliniin veimme matkalaukut suoraan säilytykseen paikalliseen India marketiin. Kävimme syömässä KFC:ssä ja marssimme jatkui EPIC-museoon, jossa opimme Irlannista kaiken, mitä tarvitsi tietää kuten irlantilainen Riverdance, Guinness sekä viikingit.

Kello oli jo vierähtänyt kolmeen, kun jatkoimme matkaa Dublinin Trinity yliopistoon, jossa ihailimme vanhoja kauniita rakennuksia. Kiertelimme vielä kauppoja ja katuja, kunnes tulikin jo aika lähteä kohti päämääränpäätä eli Waterfordia.Isäntäperheiden tapaaminen hieman jännitti, mutta noin kahden tunnin linja-auto matka sujui hyvin. Saavuimme kohteeseen seitsemän aikoihin, jolloin väsymys alkoi jo painaa. Porukka hajosi, kun isäntäperheet saapuivat hakemaan. Kaikki olivat mukavia ja pääsimme kukin nukkumaan joko sisäoppilaitoksen asuntolahuoneistoihin tai isäntäperheiden luokse omiin huoneisiin. 

Maanantai 6.10.2025

 Koulupäivä alkoi liikuntasalissa eräänlaisella aamunavauksella. Siellä koulun rehtori kertoi opettajien kunnioittamisesta ja arvostamisesta opettajien päivän kunniaksi. Pidimme myös hiljaisen hetken, joka oli tarkoitettu rukoilemiseen.

 Ensimmäinen oppitunti oli osalla suomalaisista musiikki ja osalla kotitalous. Musiikin tunnilla soitettiin djembe-rumpuja yhdessä. Kotitaloudessa Ieivoimme sconeseja. Niitä syödään Irlannissa tavallisesti esim. aamupalalla. Sitten katsoimme minun isännöijän ja hänen kaverinsa tekemän esitelmän Irlannista. Saimme tietää yleisistä ruuista ja perinteistä, kuten että halloween on iso juttu Irlannissa. Seuraavaksi pääsimme tanssimaan irlantilaista tanssia, joka oli tosi hauska ja sisälsi aika paljon hyppimistä. Lounaan söimme koululla, jossa ruuan antaa keittäjä eikä sitä saa ottaa itse. Lounaalla sai pääruuan, keittoa, salaattia sekä jälkiruuan. Ruoka oli hyvää, mutta Irlannissa vesi maistui pahalta.

 Lounaan jälkeen meille oli varattu aikaa ostosten tekemiseen ja lähdimme Waterfordin keskustaan. Irlannissa oli erilaisia vaatekauppoja Suomeen verrattuna. Esimerkiksi Penny’s ja River Island olivat sellaisia, joista en ollut ikinä kuullut. Kun palasimme koululle, lähdin isäntäperheen luo heidän kyydillään. Kotiin päästyäni söin katkarapuja, koska Irlannissa majoittajani mukaan syödään paljon mereneläviä. Illalla kävimme keilaamassa. Opetimme irlantilaisille keilaamisen yhteydessä myös suomen kielen sanoja. He osasivat lausua suomea yllättävän hyvin. Olin todella iloinen siitä, että englannin kielen taidoillani pärjäsin todella hyvin isäntäperheen kanssa eikä englantia ollut vaikeaa ymmärtää tai puhua. Aluksi jännitti tavata isäntäperhe, mutta he olivat todella mukavia ja viikko oli unohtumaton kokemus. Parasta oli, kun kävimme parina iltana rannalla. Maisemat oli upeat ja sai ystävystyä paremmin muidenkin majoittavien nuorten kanssa. Ehdottomasti olisin viihtynyt pidempäänkin.

Tiistai 7.10.2025

Opin monia asioita Irlannin historiasta, sillä Waterford oli viikinkien perustama Irlannin ensimmäinen kaupunki. Kävimme viikinkien kolmiolla aamupäivästä.

Meillä oli mielenkiintoista tekemistä: EEPPINEN (!!!) kävely.  Tömistelimme kaupungin ympäri ja yritimme ymmärtää jotain, mitä meille kerrottiin Irlannin löytäneistä viikingeistä. Olen kiinnostunut muinaisista kulttuureista, joten kuuntelin mielelläni.

Sen jälkeen olimme VR-showssa, joka kertoi viikingeistä. Esitys oli mahtava, välillä  lensimme ilmassa ja sitten kuljimme veden pinnan tasolla.

Lounaan jälkeen meillä oli esitelmä Suomesta, jossa aktiivisesti mainostin suomalaisia metalliyhtyeitä, joita en kuuntele. Pidimme esitelmän Suomesta irlantilaisille 

(kaikille 15— 16  -vuotiaille) ja tsekkiläisille opettajille. Tsekkiläiset opettajat esittelivät kouluaan tämän jälkeen.

Päivän lopuksi maalasimme kiinalaisia maskeja. Se oli mukavaa, sillä löysin irlantilaisten seasta ukrainalaisen ja istuin häntä vastapäätä. Maalaamisprosessi oli hyvin ennalta arvaamaton, sillä en ikinä tiennyt, milloin joku ryhmäni neideistä tulee tarvitsemaan mustaa tussia, joista oli puutetta. Maskistani noin puolet oli mustaa.

Iltana ennen nukkumaanmenoa menoa minä, majoittajani ja hänen isänsä pelasimme strategista Catan-nimistä lautapeliä. Tai itse asiassa esiteltiin, että pelataan, mutta oikeasti kiusattiin majoittajaani, sillä hänellä oli epäasiallisen hyvä tuuri pelissä. Pelin tulos oli siinä, että jäin ilman taloa.

Koulun jälkeen kävimme Waterfordin kaupungilla kävelemässä ja suuressa kirjakaupassa. Illalla majoittajani äiti tuli hakemaan meitä kaupungilta. Söimme irlantilaista perinteistä perunaruokaa. Sain paljon uusia ystäviä, niin ranskalaisia kuin irlantilaisiakin. Parasta oli uudet ystävät ja työpaja, jossa käsiteltiin itsensä kehittämistä ja hyvinvointia. Minun mielestäni  parasta Irlannissa olivat irlantilaiset nörtit, sillä vihdoinkin pääsin omaan ekosysteemiin. Jos tykkäätte nörteistä, tulkaa Irlantiin!

Keskiviikko 8.10.2025

Aamupalaksi  asuntolassa oli peruspuurohillon kera ja kahviakin oli vielä tarjolla. Liikuntatunnilla saimme kokeilla irlantilaisen jalkapallon tekniikoita ryhmissä. Harjoittelimme pallon potkimista, kuljettamista, heittämistä ja kiinniottamista. Pelaamaan emme valitettavasti ehtineet. Tämän jälkeen menimme keskustaan kellotorniin, jossa saimme soittaa yhtä kelloa.  Siinä piti vetää sellaista narua juuri oikeaan aikaan, jotta kello saatiin soimaan. Jotkut lensivät aika korkeallekin, sillä vetäminen oli raskasta.  Kellotorniin mentäessä oli vanhat rappuset, jotka olivat todella kapeat ja jyrkät kävellä ja jyrkät. 

Pelasimme ranskalaisten kanssa shakkia ulkona isoilla nappuloilla, joita piti kantaa  mutta emme ehtineet pelata loppuun, kun aika loppui kesken.  Sitten menimme irlantilaiseen hautajaismuseoon (Wake Museum), jossa kerrottiin, kuinka irlantilaiset juhlivat hautajaisia. Juhlissa on jopa 500 osallistujaa ja ne ovat iloinen juhla, jonne kaikki menevät.  Museotalossa asui  aikoinaan 12 ihmistä parissa huoneessa ja olohuoneen läpi meni viemäri. 

Kävimme porukalla rannalla ja olin Hanneksen kanssa uimassa meressä. Ajattelimme, että olisimme käyneet vielä surffaamassa, mutta emme kerenneet,  koska Alex tuli hakemaan meitä kotiinsa ja hiustenleikkuuseen. Kun etsimme pukkareita, kävelimme vahingossa kahteen Casinoon ja sitten menimme pois sieltä.  Merivesi oli yllättävän lämmintä, vaikka oli kuitenkin lokakuu. Uimme meressä noin puolisen tuntia ja sitten lähdimme Alexin luo hänen kotiinsa.

Torstai 9.10.2025

 Asuntolassa asuminen oli jännä kokemus. Olimme huoneessa neljästään kahden muun tytön kanssa, tytöt ja pojat olivat erikseen. Suihkut olivat armeijatyyliset ja vessat eivät aina vetäneet.

Ensimmäisenä aamulla pesin hampaat ja vaihdoin vaatteet ja pakkasin päivän eväät. Sitten meillä alkoi ”collect” 8.40 eli päivänavaus. Sitten lähdimme iirin kielen tunnille oppimaan iirin kieltä ja opimme tanssimaan sekä tervehtimään “dia duit” . Sitten jakaannuimme kahteen ryhmään toiset menivät liikunnan tunnille ja minä menin maantiedon tunnille. Maantiedon tunnin aihe oli sama kuin Sotkamossa. Tunnin jälkeen oli tauko, jolloin söimme vähän välipalaa ja sitten alkoi Science tunti, jossa vanha mies teki hienoja fysiikan temppuja. Hän esimerkiksi kuljetti sähköä vapaaehtoisten läpi, jotka olivat piirissä. Tiedetunnilla tehtiin erilaisia kokeita. Esimerkiksi yhdessä kokeessa ihmiset seisoivat piirissä ja pitivät käsistä kiinni ja kaksi ihmistä piti kiinni jostain lampusta. Kun piiri sulkeutui lamppu alkoi piipittää ja välkkyä. Pihalla näytettiin, miten keskipakoisvoima toimii. Lautaselle laitettiin vesilasi, jossa oli vettä ja kolme narua, joista pidettiin kiinni. Naruista pyöritettiin lautasta ympyrässä ilmassa ja vesi pysyi lasissa. 

 Tunnin jälkeen lähdimme syömään lounasta, joka oli pekonia ja perunoita. Ruuan jälkeen alkoi Tools to Thrive -oppitunti, jossa meidän piti ajatella paljon ja siinä keskityttiin mielen ja kehon hyvinvointiin. Iltapäivällä meillä oli liikuntatunti, jossa pelasimme jalkapalloa.

Koulun jälkeen lähdimme pienellä porukalla rannalle ja ravintolaan. Otimme bussin Dum moreen,  jossa menimme ensimmäisenä syömään pizzaa ravintolaan. Ruuan jälkeen lähdimme katsomaan paikkoja ja päädyimme rannalle, jossa heiteltiin leipäkiviä ja kävimme kahdella rannalla, jossa Veera ja pari irlantialaista kävivät uimassa meressä. Lopetimme illan käymällä kalliolla kielekkeellä ja sitten saimme kyydit kotiin ja asuntolaan. 

Me asuntolassa asuneet menimme illalla opettajan kanssa pakohuoneeseen, joka oli cluedo-teemainen. Tehtävämme oli selvittää murhatun henkilön tappaja, murha-ase ja huone, jossa henkilö murhattiin. Pakohuone alkoi pienestä huoneesta, jossa oli takka, tauluja, ikkunoita ja muita huonekaluja. Ensimmäinen tehtävä oli avata nelinumeroinen lukko, jonka kanssa taistelimme ehkä vähän liiankin kauan. Welcome-kyltin takaa paljastui numerojärjestys, mutta numerot oli selvitettävä itse.

Päästyämme takasta seuraavaan huoneseen avautui suurempi tila. Huoneen seinillä oli monia tauluja, hylly oli kirjoja täynnä, maton alla oli numerosarjoja ja kiikkutuolin jalat putosivat istuessa siihen.  Huoneen pöydän laatikot olivat lukittu, joten numerosarjojen ja avainten etsintä jatkui. Loput ajasta meni kuvien parien etsimisessä, numeroiden arvailussa ja lukkojen availussa. Viimeisillä hetkillä adrenaliini oli korkealla, hoksasimme viimein viimeisen oven koodin numerot ja järjestyksen. Pääsimme ulos 52 minuutissa.

Minusta matka oli kiva kokemus, ihmiset olivat ystävällisiä ja avoimia meitä kohtaan. Lempiasia matkassa oli varmaankin kylillä seikkailu.

Kirjoittivat

Arkadii
Hannes
Helka
Hilda
Jaakko
Kiia
Moonaliina
Salla
Sofia
Veera
Venla